Vedonlyönti Euroopan jalkapallon suuriin liigoihin

Mestareiden liigan historia

Menneinä vuosina Euroopan Cupia pelattiin niin, että mukaan pääsivät kaikki eurooppalaisten pääsarjojen voittajat, jotka kohtasivat toisensa alusta asti cup-formaatilla pelatussa turnauksessa.

Jo 90-luvun alkupuolella UEFA kuitenkin päätti, että kilpailuun on saatava lisää laatua, ja vuoden 1992 jälkeen Mestareiden liiga -nimellä käytyyn turnaukseen on otettu suuremmista liigoista mukaan kaksi, kolme tai jopa neljä joukkuetta.

Huipputason eurooppalaisia seurajoukkueturnauksia on pelattu vuodesta 1955 lähtien, jolloin 16 joukkuetta kutsuttiin mukaan ensimmäiseen Euroopan Cupiin. Real Madrid oli kova luu jo silloin, sillä Los Blancos nappasi viisi peräkkäistä turnausvoittoa vuosien 1956 ja 1960 välillä.

Muutettuaan nimensä Mestareiden liigaksi tämä kilpailu on nostanut maailman suosikkilajin uudelle tasolle, ja samaa voi sanoa sponsori- ja tv-rahoista, jotka lasketaan nykyään miljardeissa.

Karsinta

Mestareiden liigaan mukaan pääseminen on melkoisen hankalaa, sillä kymmenet joukkueet osallistuvat karsintoihin, mutta 28 tarjolla olevasta 32 lohkovaihepaikasta on jo jaettu Euroopan huippujoukkueille.

Nuo 28 pääsevät mukaan voittamalla oman liigansa tai sijoittumalla siinä sijalle 2, 3 tai 4. Liigan UEFA Coefficient -pisteet eli sarjan UEFA-ranking määrittävät sen, kuinka monta joukkuetta pääsee mukaan. Mestareiden liigaan otetaan esimerkiksi neljä joukkuetta Englannin ja Espanjan pääsarjoista, koska ne ovat maanosan kovimpia futisliigoja.

Esikarsintakierros pelataan kesän alussa, sitä seuraavat ensimmäinen, toinen ja kolmas karsintakierros, joiden jälkeen jäljellä on kuusi joukkuetta. Kaksi joukkuetta Euroopan vahvoista liigoista osallistuu karsintaan play-off-kierroksella, jossa yhteensä 8 joukkuetta arvotaan toisiaan vastaan. Ne pelaavat kaksiosaisen ottelun cup-säännöillä, ja neljä voittajajoukkuetta etenevät lohkovaiheeseen.

Lohkovaihe

32 jäljellä olevaa joukkuetta jaetaan kahdeksaan neljän joukkueen lohkoon, ja kaikkein parhaat pidetään yleensä eri lohkoissa korijaon avulla. Joukkueet kohtaavat toisensa alkulohkossa kahdesti, kerran kotona ja kerran vieraissa, minkä jälkeen pisteet lasketaan tutulla kaavalla: 3 pistettä voitosta ja yksi tappiosta. Lohkovaihe jatkuu syyskuun keskivaiheilta joulukuuhun asti.

Vain jokaisen lohkon kaksi parasta etenevät seuraavalle kierrokselle, kolmanneksi sijoittunut tippuu Eurooppa-liigan puolelle ja viimeiseksi jääneen pelit loppuvat siihen.

Loppuvaiheet

Mestareiden liiga tekee paluun helmikuussa, jolloin alkavat 16 joukkueen neljännesvälierät. Kaikkien kahdeksan lohkon voittajajoukkueet pelaavat toisiaan vastaan kaksiosaisessa pudotuspeliottelussa. Samasta lohkosta tai samasta maasta tulevat joukkueet eivät voi tässä vaiheessa vielä kohdata toisiaan.

Puolivälierät ja välierät ovat nekin kaksiosaisia ottelupareja, ja finaali pelataan yksittäisenä 90 minuutin otteluna (plus mahdollinen jatko-ottelu) UEFA:n vuosia etukäteen valitsemalla stadionilla.

Voittajat

13 joukkuetta on onnistunut voittamaan Mestareiden liigan sen perustamisesta alkaen, tässä lista kokonaisuudessaan:

Valioliigan historia

Vaikka Englannin historia huippujalkapallomaana on pitkä, alkoi sen kansallinen futis kaivata Taylor Reportin tekemien suositusten mukaista remonttia, kun vanhanaikaiset stadionit, huliganisimi ja Hillsborough’n tragedian kaltaiset tapahtumat heikensivät lajin mainetta maassa.

Englannin vanhan Ykkösdivisioonan tilalle perustettu Valioliiga perustettiin ensi kertaa kaudeksi 1992–93, jolloin sen ensimmäiseksi mestariksi kruunattiin Sir Alex Fergusonin käskyttämä Manchester United. Kyseessä on vielä tänäkin päivänä kilpailun menestynein seura.

Formaatti

Elokuusta seuraavan vuoden toukokuuhun käynnissä olevassa sarjassa pelaa 20 joukkuetta. Kaikki joukkueet kohtaavat toisensa kahdesti, kerran kotona ja kerran vieraissa, jolloin pelejä kertyy jokaiselle 38 kappaletta. Pisteytyksessä käytetään futiksessa jo standardiksi muodostunutta järjestelmää, jossa voitosta saa 3 ja tasapelistä 1 pisteen.

Sarjan ykkönen pääsee nostamaan Valioliiga-pokaalia, ja toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi sijoittuneet selviävät mukaan seuraavalle Mestareiden liiga -kaudelle. Viidenneksi sijoittunut pääsee Eurooppa-liigaan – Euroopan toiseksi suurimpaan seurajoukkueturnaukseen.

Kolme huonointa joukkuetta putoaa jokaisella kaudella sarjaporrasta alaspäin Championshipiin, josta nostetaan puolestaan kolme parasta Valioliigaan.

Valioliigan talous

Vaikka se tavallisia englantilaisfaneja saattaa hieman sapettaakin, Valioliigasta on tullut yksi planeetan rikkaimmista jalkapalloliigoista. Se tuottaa vuodessa lähes 3 miljardia euroa, josta suurin osa muodostuu kansainvälisistä sponsorisopimuksista ja maailmanlaajuisista tv-oikeuksista.

Liigassa pelaa useita maailman rikkaimmista jalkapalloseuroista, ja tilastojen mukaan seitsemän maailman 20 äveriäimmästä seurasta on englantilaisia.

Englannin viheriöiden rikkaudet ovat johtaneet siihen, että jotkut pelaajat tienaavat viikossa jopa 500 000 £ eli noin 550 000 euroa. Tämä on monien fanien mielestä johtanut entistä suurempaan kuiluun niiden välillä, jotka pelaavat jalkapalloa huipputasolla ja niiden jotka maksavat katsoakseen sitä.

Menestys Euroopassa

Vaikka Valioliigan epävirallinen slogan onkin “maailman paras liiga”, ei se ole vuosien varrella tuottanut kuin kolme Mestareiden liigan voittajaa: Chelsea, Liverpool ja Manchester United ovat voittaneet turnauksen yhteensä viidesti.

Tämä johtuu osittain siitä, kuinka kovaa kilpailua liigan sisällä käydään. Valioliigan vahvuus pahnanpohjimmaisista joukkueista kärkiseuroihin asti tunnetaan hyvin, eikä tässä liigassa ole helppoja kausia kellään, minkä vuoksi suuriin europeleihin valmistautuminen ei aina onnistu täysin optimaalisesti. Silti sarjaa ei tulla pitämään maailman parhaana, ennen kuin jokin sen joukkueista onnistuu hallitsemaan myös eurokenttiä samaan tapaan kuin Real Madrid viime vuosina.

Valioliigan voittajat kautta aikojen

Vain kuusi eri seuraa on onnistunut voittamaan Englannin Valioliigan mestaruuden nykyisessä muodossaan, tässä ne ovat:

FA Cupin historia

Pelin sääntöjen keksimisestä ei ollut kulunut vielä vuosikymmentäkään, kun Englannin jalkapalloliiton komitealle esitettiin ehdotus seurajoukkueiden välisestä haaste-cupista. Ensi kertaa FA Cupia päästiinkin pelaamaan jo vuonna 1871.

Vaikka ensimmäinen maailmansota pakotti turnauksen tauolle, nousi FA Cup nopeasti jalkapallofanien suosioon. Vuonna 1923 finaali pelattiin uudella Empire Stadiumilla, joka tuli myöhemmin tunnetuksi Wembleyn stadionina.

Wembleyn sulkeuduttua vuosien 2001 ja 2006 välillä uudelleenrakennuksen takia FA Cupin finaali pelattiin Walesin Cardiffissa sijaitsevalla Millennium Stadiumilla, jossa Arsenal nosti kannua kolmesti ja Liverpool kahdesti.

Uusi Wembley avattiin vuonna 2007, ja Chelsea oli ensimmäinen uudella areenalla FA Cupin voittanut joukkue. Uusittu stadion vetää nyt sisäänsä 90 000 ihmistä, ja sen verran katsojia toukokuussa, viikko Valioliigan loppumisen jälkeen pelattavissa finaaleissa nykyään onkin.

Kilpailuformaatti

Vaikka finaali pelataankin toukokuussa, alkaa FA Cup heti kilpailukauden alkaessa elokuun alkupuolella, jolloin liigan ulkopuoliset joukkueet pelaavat esikarsintakierroksilla

Turnaus lähtee kunnolla käyntiin marraskuussa. Silloin pelataan ensimmäinen kierros, jolla esiintyvät League Onen ja League Twon joukkueet sekä liigajärjestelmän ulkopuoliset joukkueet, jotka selvisivät esikarsinnasta.

Tässä vaiheessa 80 joukkueesta jatkaa 40, jotka ansaitsevat paikkansa toisella kierroksella. Kierros arvotaan täysin satunnaisesti, ja puolet joukkueista pääsee pelaamaan sen kotikentällään. Jos ottelu päättyy tasapeliin, pelataan uusintaottelu vierasjoukkueen kotikentällä. Tuo matsi ratkaistaan tarpeen vaatiessa jatko-ottelulla ja rangaistuspotkuilla.

Kolmannella kierroksella mukaan tulevat myös joukkueet Valioliigasta ja Championshipistä, jolloin joukkuemäärä nousee 64:ään.

Neljäs kierros, viides kierros ja kuudes kierros pelataan tutuilla säännöillä, kunnes jäljellä on enää neljä välieräjoukkuetta, jotka ottavat nykyään toisistaan mittaa Wembleyllä huhtikuun kolmantena lauantaina ja sunnuntaina. Finaali pelataan Wembleyllä toukokuussa, ja sekin voi välierien tapaan mennä jatko-otteluun ja rangaistuspotkuille, mikäli voittajaa ei muuten löydy. Uusintaotteluja ei enää nykypäivänä pelata

Hyöty jatkossa

FA Cupin voittaja pääsee mukaan seuraavan kauden Eurooppa-liigaan, jos se ei ole jo hankkinut paikkaa Mestareiden liigaan menestymällä Valioliigassa. Tässä tapauksessa Eurooppa-liigapaikka menee cupin kakkoselle.

Voittaja osallistuu myös seuraavan kauden Community Shieldiin, joka on käytännössä Englannin Super Cup, jossa FA Cupin voittaja kohtaa Valioliigan voittajan. Jos kyseessä on sama joukkue, pelaa liigakakkonen liigaykköstä vastaan.

FA Cupin finaali

FA Cupin finaali merkkaa englantilaisen jalkapallokauden loppua, ja se pelataan Wembleyn stadionilla toukokuussa. Perinteisesti päivän aikana lauletaan Abide With Me sekä kansallishymni God Save the Queen ja pelaajat esitellään erikoisvieraille, kuten Iso-Britannian kuninkaallisille.

Ennätyksiä

FA Cupin pitkä ja loistelias historia on niin täynnä ennätyksiä, ettei niitä kaikkia voi millään mainita. Tässä kuitenkin muutamia mielenkiintoisia poimintoja:

Eniten voittoja: Arsenal (13 kertaa vuosina 1930–2017).
Eniten finaalipaikkoja: Arsenal ja Manchester United (20 molemmilla).
Eniten finaalitappioita: Everton ja Manchester United (8 molemmilla).
Eniten esiintymisiä finaalissa ilman voittoa: Leicester City (4 – 1949, 1961, 1963, 1969).

EM-kisojen historia

Vaikka Euroopan mantereen sisäisestä arvoturnauksesta on tehty ehdotus niinkin kauan sitten kuin vuonna 1927, ei Euroopan-mestaruuskilpailuja perustettu kuin vasta 1958. Ensimmäinen turnaus pelattiin Ranskassa vuonna 1960, ja siihen osallistui ainoastaan neljä joukkuetta – tärkeimpiä poissaolijoita olivat Englanti, Italia ja Länsi-Saksa.

Kilpailu kasvatti kuitenkin suosiotaan, ja karsintoihin alkoi osallistua enemmän maita. Italiassa pelattuun vuoden 1980 lopputurnaukseen joukkuemäärää nostettiin kahdeksaan, ja uudistetun turnauksen voitti ensi kertaa Länsi-Saksa.

Vuoden 1996 EM-kisoihin mennessä joukkuemäärä oli kasvanut entisestään, joten kisaisännäksi valittu Englanti sai toivottaa tervetulleeksi yhteensä 16 joukkuetta. Isäntien turnausta pidettiin suurena menestyksenä, vaikka lopulta englantilaiset joutuivatkin taipumaan välierässä Saksalle, joka marssi finaaliin ja lopulta aina mestaruuteen asti.

Vuoden 2000 EM-kisoissa nähtiin ensi kertaa jaettu kisaisännyys, kun Hollanti ja Belgia ottivat turnauksen hoidettavakseen. Kokeilu ei jäänyt viimeiseksi, sillä sen jälkeen jaettu isännyys on nähty niin EM-kisoissa kuin MM-kisoissakin.

Viimeisimmät EM-kisat pelattiin vuonna 2016, jolloin mukana oli ensi kertaa 24 joukkuetta. Vuodesta 2020 lähtien turnausta ei järjestetä enää ainoastaan yhdessä tai kahdessa maassa, vaan kisaisänniksi valitaan useita Euroopan kaupunkeja eri maista.

Suomi osallistuu ensimmäistä kertaa historiansa aikana vuoden 2020 EM-kisoihin, kun se kohtaa alkulohkossa Venäjän, Belgian ja Tanskan. Suomi pelaa ottelunsa kahta kisaisäntää vastaan, joten Belgian sekä Venäjän se kohtaa Pietarissa ja Tanskan Kööpenhaminassa.

Kilpailuformaatti

Vaikka lopputurnaukseen pääsee nykyään mukaan 24 joukkuetta, on Euroopassa sen verran paljon valtioita, että kaikki UEFA:n jäsenmaat on jaettava karsintalohkoihin jo lähes kaksi vuotta ennen lopputurnauksen alkua – siis heti päättyneen MM-turnauksen jälkeen.

Näiden lohkojen voittajat ja kakkoset jatkavat kesäkuussa pelattavaan lopputurnaukseen, jossa 24 kisajoukkuetta jaetaan kuuteen neljän joukkueen lohkoon, joissa kaikki kohtaavat toisensa kertaalleen. Kuusi lohkovoittajaa ja kaksi parasta kakkosta pelaavat sitten puolivälierät, jotka käydään 90-minuutin cup-otteluina ja ratkaistaan tarpeen vaatiessa jatko-ottelulla ja rangaistuspotkukilpailulla.

Samanlaista järjestelmää käytetään myös kahdessa välieräparissa, joiden jälkeen jatketaan turnauksen viimeiseen otteluun, finaaliin. Sen jälkeen tiedämme, mikä maa on Euroopan mestari.

Hyöty jatkossa

EM-kisojen voittaja kutsutaan mukaan seuraavaan FIFA Confederations Cupiin eli Maanosaliittojen cupiin, joka on neljän vuoden välein pidettävä kahdeksan joukkueen kansainvälinen turnaus, jossa eri maanosien parhaat joukkueet kohtaavat toisensa. Niiden ei ole kuitenkaan pakko osallistua, ja joskus maat jättävät cupin väliin peliruuhkaan vedoten.

Voittajat

11 maata on kruunattu Euroopan mestariksi vuosien varrella. Ensimmäisen turnauksen voitti Neuvostoliitto, ja hallitseva mestari on vuoden 2016 turnauksen vienyt Portugali:

Eurooppa-liigan historia

Vuosina 1955–1971 Euroopan toiseksi arvostetuin seurajoukkuekilpailu oli Inter City Fairs Cup, mutta suuresti kasvanut kiinnostusta seurajoukkueiden välistä turnausta kohtaan johti UEFA Cupin perustamiseen vuonna 1971. Kyseessä oli puhdasverinen cup-kilpailu, jossa vastakkain arvotut joukkueet pelasivat toisiaan vastaan kotona ja vieraissa, kunnes lopputulos oli selvillä.

Tällä formaatilla jatkettiin aina vuoteen 2009 asti, jolloin Mestareiden liigan vuodesta 1992 lähtien nauttimasta menestyksestä innostunut UEFA päätti, että cup-järjestelmästä oli luovuttava. Näin Eurooppa-liigaksi tuolloin nimettyyn kilpailuun luotiin alkulohkovaihe ja pudotuspelit.

Karsinta

Eurooppa-liigassa käytetään UEFA:n maa- ja seurajoukkuerankingeja aivan samaan tapaan kuin Mestareiden liigassakin. Toisin sanoen eri maista turnaukseen paikan saavien joukkueiden määrä saattaa vaihdella, joskin tyypillisesti joka maasta pääsee mukaan kolme joukkuetta.

Tavallisesti joka maa lähettää turnaukseen sarjakakkosensa (tai korkeimmalle sijoittuneet seurat, jotka EIVÄT pelaa Mestareiden liigassa) sekä kansallisen cupin voittajan, joskin Englannissa ja Ranskassa myös toisen tason kansallisen cupin voittajat pääsevät mukaan.

Joukkueet aloittavat eri karsintakierroksilta ranking-pisteisiin perustuen. Reilut kymmenen joukkuetta pelaavat ensin esikarsinnan, jonka jälkeen käydään ensimmäinen, toinen ja kolmas karsintakierros, joista kaikki pelataan kaksiosaisina koti-vieras-ottelupareina. Lopulta 36 joukkuetta etenee pudotuspelikierrokselle, jossa ne saavat seurakseen kuusi häviäjää Mestareiden liigan kolmannelta karsintakierrokselta.

Näiden pudotuspeliotteluiden voittajat liittyvät Euroopan suurempien jalkapalloliittojen kansallisten cup-voittajien porukkaan, jossa ovat mukana myös cupin kakkoset ja jopa viidenneksi sijoittuneet joukkueet kaikkien parhaista liigoista sekä Mestareiden liigan play-off-kierroksen häviäjät, jotka täydentävät joukkuemäärän 48:aan.

Lohkovaihe

48 lohkovaihejoukkuetta jaetaan nyt kahteentoista neljän joukkueen lohkoon, jossa ne kohtaavat toisensa kertaalleen kotona ja vieraissa syyskuun ja joulukuun välillä. Kuten aina, voitosta saa 3 ja tasurista 1 pisteen, ja lohkovaiheen päätyttyä selviää, ketkä etenevät pudotuspelivaiheeseen.

Pudotuspelit

12 lohkovoittajaa ja 12 lohkokakkosta jatkavat, ja ne saavat seurakseen 8 kolmanneksi sijoittunutta joukkuetta Mestareiden liigan lohkovaiheesta. Nämä 32 joukkuetta arvotaan pelaamaan toisiaan vastaan kotona ja vieraissa, kunnes jäljellä on enää 16 neljännesvälierään etenevää joukkuetta.

Sama jatkuu puolivälierissä ja välierissä, kunnes finalistit ovat selvillä. Itse finaali pelataan 90 minuutin yksittäisenä otteluna (plus jatko-ottelu ja rangaistuspotkukilpailu tarpeen vaatisessa) UEFA:n muutama vuosi etukäteen päättämällä stadionilla.

Voittajat vuodesta 2000 lähtien

Espanja on menestynyt tässä Euroopan seurajoukkuekilpailussa vuosituhannen vaihteen jälkeen erityisen hyvin, sillä La Ligan joukkueet ovat voittaneet tällä ajanjaksolla turnauksen 9 kertaa:

Bundesliigan historia

Vaikka “huipputason” seurajalkapalloa on pelattu Saksassa jo 1900-luvun alkupuolelta asti, nähtiin maassa aikoinaan yksinkertaisesti liian paljon merkityksettömiä pelejä suurten seurojen ja paikallisten pikkuseurojen välillä. Tämä vuoksi vuonna 1963 perustettiin viimein Bundesliiga, jossa parhaat 16 joukkuetta voisivat kohdata toisensa yhdessä sarjassa. Ensimmäinen Bundesliiga-kausi pelattiin 1963–64.

Bundesliigan pitkään odotettu saapuminen saksalaiseen jalkapalloon loi samalla maahan ammattimaisemman jalkapallokulttuurin, jossa pelaajille saatettiin nyt maksaa 1 200 Saksan markkaa ja bonukset päälle.

Liigan alkamisen aikaan hyvin tunnettu saksalainen julkaisu kuvasi jokaista ottelupäivää tunnelmaltaan ”kuin finaaliksi”, ja tämä fiilis on säilynyt aina nykyhetkeen asti (katso yleisömäärät alta).

Formaatti

Bundesliigassa pelaavien joukkueiden määrä on muuttunut vuosien varrella muutamaan otteeseen. Vuosina 1963–1965 joukkueita oli 16, kunnes määrää kasvatettiin 18 joukkueeseen kaudelle 65–66. Näin jatkettiin muutoksitta aina kauteen 90–91 asti.

Kaudella 91–92 sarjaa laajennettiin yhdeksi vuodeksi 20 joukkueeseen, kun Itä-Saksan seurat otettiin Saksojen yhdistyttyä mukaan Bundesliigaan. Jo kaudella 1992–93 Bundesliigassa palattiin kuitenkin 18 joukkueen järjestelmään, joka on käytössä vielä tänäkin päivänä.

Nuo 18 joukkuetta kohtaavat kauden aikana toisensa kerran kotona ja kerran vieraissa. Jokainen joukkue pelaa siis 34 ottelua, joissa voitosta palkitaan 3 pisteellä ja tasapelistä yhdellä.

Sarjan ykköseksi sijoittunut joukkue kruunataan tietysti Bundesliigan mestariksi, ja se saa sarjan korkeiden UEFA-maapisteiden ansiosta seurakseen Mestareiden liigaan tai sen karsintaan myös Bundesliigan kakkosen, kolmosen ja nelosen.

Viidenneksi ja kuudenneksi sijoittuneet joukkueet karsivat pääsystä Eurooppa-liigaan yhdessä DFB-Pokalin (Saksan cup) voittajan kanssa.

Sarjasta pudotetaan joka vuosi varmasti ainakin kaksi joukkuetta, kun sijoille 17 ja 18 päätyneet joukkueet korvataan 2. Bundesliigan kahdella parhaalla. Ykkösliigan 16. sijoittunut joukkue karsii kaksiosaisessa otteluparissa ensi kauden Bundesliiga-paikastaan kakkosliigan kolmanneksi sijoittunutta joukkuetta vastaan.

Yleisömäärät

Bundesliiga tunnettaan erityisesti siitä, että sen yleisömäärät ovat valtavia. Pelikohtaisella katsojakeskiarvolla mitattuna kyseessä on maailman seuratuin jalkapalloliiga. Erityisesti yksi seura, Borussia Dortmund, on kerännyt lehtereilleen keskimäärin 80 000 fania ottelua kohden koko kuluneen vuosikymmenen ajan. Tämän ovat mahdollistaneet paitsi seuran fanaattiset kannattajat, myös maanosan halvimpien joukkoon kuuluvat lippujen hinnat.

Suuret yleisömäärät ovat luoneet Saksan stadioneille upeaa tunnelmaa, ja se on puolestaan auttanut Bundesliiga-seuroja pärjäämään muiden suurten jalkapallomaiden joukkueita vastaan eurokentillä hyvin.

Bundesliigan voittajat vuodesta 2000 lähtien

Viime vuosina Saksan kansallista liigaa on hallinnut isännän ottein Bayern München, eikä Bundesliigassa ole vuosituhannen vaihteen jälkeen nähty kuin neljä eri voittajaa.