Onko sinulla jo pelitili? Kirjaudu sisään
Käyttöehdot pätevät. Tarjous vain uusien asiakkaiden lunastettavissa. K-18. Vähintään 10€ yksittäistalletus ja sen kierrätys vedonlyönnissä väh. 1.5 kertoimilla vaaditaan ilmaisvedon lunastamiseksi.
Vaikka käsipallo ei Suomessa nauti kovinkaan suurta suosiota, on se muualla Skandinaviassa, Saksassa ja isossa osassa Itä-Eurooppaa huippusuosittua. Käsipallo on suosittu harrastus, mutta isoimmat sarjat myös keräävät lehtereille tuhansittain katsojia ja faneja.
Mr Green auttaa tutustumaan käsipallon ihmeelliseen maailmaan tämän oppaan avulla. Esittelemme kaikkein suurimmat ja tärkeimmät käsipallon sarjat ja kilpailut, kuten Saksan Bundesliga, EHF Champions League eli Mestarien liiga, EHF Cup, MM-kisat, Olympialaisten käsipalloturnaus ja myös kotimainen SM-Liiga.
Vaikka et vielä olisi täysin perillä käsipallon saloista, ei huolta. Olemme koonneet lyhyen sääntöpaketin, jolla pääset alkuun:
Vaikka maailmanlaajuinen suosio on vielä saavuttamatta, käsipalloa on pelattu Tanskassa jo 1800-luvun lopulta saakka. Nykyään rekisteröityneitä käsipallon harrastajia on ympäri maailman peräti 27 miljoonaa.
Seuraavissa kappaleissa tarkastelemme lähemmin maailman suosituimpia käsipallosarjoja tarjotaksemme paremmat työkalut käsipallovedonlyöntiä silmällä pitäen.
Suosituin kansallinen käsipallosarja on eittämättä Saksan Handball Bundesliga. Sarjapeleissä kävi kaudella 2018–2019 keskimäärin 4800 katsojaa. Korkein yleisömäärä saavutettiin Rhein Neckar Löwenin ja SG Flensburg Handewittin välisessä ottelussa, kun ottelua tapitti paikanpäällä 13200 silmäparia.
Handball-Bundesliga on yksi neljästä käsipallon ammattilaissarjasta. Muut kolme ovat Tanskan Handball League, Espanjan Liga ASOBAL ja Ranskan Championnat de France de handball.
Saksa on myös kestomenestyjä Euroopan kansainvälisessä rankingissa, joka perustuu EHF:n maapisteisiin. Saksa piti hallussaan ykkössijaa vuodesta 2010, kunnes 2019 Espanja nousi kärkeen.
Vaikka miesten puolella Saksan Bundesliga on ykkönen, naisissa Handball Bundesliga ei nauti yhtä suurta suosiota. Se on rankingissa vasta Euroopan seitsemänneksi suurin naisten sarja, kun edellä ovat ykkössijaa pitävä Unkarin K&H Liga sekä kansallisista sarjoista Romania, Venäjä, Tanska, Ranska ja Norja.
Handball Bundesliga koostuu 18 joukkueesta, joista kaksi viimeiseksi tullutta putoavat 2. Bundesligaan, jonka kaksi parasta puolestaan nousevat. Voitosta saa kaksi pistettä ja tasapelistä yhden.
Liigassa pelataan 34 kierrosta siten, että kaikki kohtaavat toisensa kahdesti, kerran kotona ja kerran vieraissa. Handball Bundesligassa ei ole pudotuspelejä tai finaaliturnausta lainkaan.
Sarjan kaksi parasta joukkuetta pääsevät pelaamaan seuraavan kauden EHF Champions Leagueen, eli Mestarien liigaan. Kolme seuraavaa puolestaan ottavat osaa EHC Cupiin. Järjestelmä on siis hyvin samankaltainen kuin jalkapallossa. Euro-turnauksen voittaja pääsee automaattisesti puolustamaan mestaruuttaan seuraavalla kaudella, jolloin kyseinen joukkue ei kuluta maakohtaista kiintiötä. Saksasta voi siis parhaimmillaan olla kuusikin joukkuetta Europeleissä.
Vaikka Saksassa oli pelattu käsipalloa jo aiemmin, Handball Bundesliga perustettiin vasta kaudelle 1966–1967. Alunperin se oli jaettu pohjoiseen ja eteläiseen lohkoon.
Vuonna 1977 alueelliset lohkot yhdistettiin yhdeksi 18 joukkueen sarjaksi ja 2. Bundesliga otettiin mukaan vuonna 1981. Samalla alueellinen Regionalliga jäi kolmanneksi korkeimmaksi sarjatasoksi.
THW Kiel ohitti legendaarisen VfL Gummerbachin Bundesligamestaruuksien määrässä vuonna 2007, voittaen 13. tittelinsä. VfL Gummersbach on edelleen menestynein joukkue Eurokentillä, kun sillä on viisi EHF Cupin voittoa THW Kielin kolmea vastaan – tosin Gummersbachin edellinen pytty on vuodelta 1983.
Kiel dominoi Bundesligaa 90-luvun puolestavälistä aina 2010-luvun puoleen väliin saakka. Ensin menestyksen takuumiehenä oli supertähti Nikola Karabatic, jonka johdolla Kiel vei seitsemän mestaruutta kymmenessä kaudessa. 2000-luvun alussa voitot lipsuivat muillekin, mutta tultaessa vuoteen 2010, Kiel oli jälleen voittanut seitsemän mestaruutta kymmenestä ja kuusi putkeen. Kuluvan vuosikymmenen alussa Kiel menestyi edelleen mukavasti Domagoj Duvnjakin ja Daniel Narossen johdolla, napaten neljä mestaruutta vuodesta 2011 vuoteen 2015. Nyttemmin venettä ovat keikuttaneet Rhein-Neckar Löwen, joka vei peräkkäiset mestaruudet vuosina 2016 ja 2017, sekä SG Flensburg-Handewitt, joka toisti vastaavan tempun kausilla2018 ja 2019.
Saksan Handball Bundesliga on siinä mielessä erityinen sarja, että suurin osa menestyneistä joukkueista tulevat suurten kaupunkien ulkopuolelta. Toisin kuin jalkapallossa, jossa isot kaupungit dominoivat (Madrid, Barcelona, Lontoo, Pariisi, München), käsipallossa suurseurat tulevat pienemmistä kaupungeista. Kielin asukasluku on noin 246000, Flensburgin nippanappa 85000 ja Gummersbachin vain 51000. GrossWallstadt on vielä tätäkin pienempi, vetämällä pohjat 4116 asukkaalla! Koolla ei käsipallossa tosiaankaan ole väliä, joten ei kannata antaa kotipaikan häiritä vedonlyönnin strategian suunnittelua.
Euroopan tärkein seurajoukkueiden kilpailu on EHF Champions League, eli tutummin Mestarien liiga.
Käsipallon Mestarien liiga on käytännössä samankaltainen kuin UEFA:n jalkapallon Mestarien liiga; parhaat joukkueet Euroopan kansallisista sarjoista kohtaavat keskellä viikkoa pelattavissa otteluissa.
VELUX-konserni on sponsoroinut liigaa vuodesta 2010–2011 ja virallinen nimi kuuluukin VELUX EHF Champions League. Välierävaihe puolestaan on virallisesti „VELUX EHF FINAL4“.
Kaikkien Euroopan 27 kansallisen käsipallosarjan voittajat pääsevät automaattisesti Mestarien liigan lohkovaiheeseen. Lisäksi rankingin kahden parhaan sarjan kakkoset pääsevät myös mukaan.
Joinain kausina on myös järjestetty karsintakierroksia, joihin on päässyt osallistumaan kansallisten lajiliittojen suosittelemia joukkueita.
Lohkovaiheessa joukkueet on jaettu neljään lohkoon. Lohkoissa A ja B joukkueita on kahdeksan, kun lohkoissa C ja D joukkueita on kuusi. Lohkojen A ja B voittajat etenevät suoraan puolivälierävaiheeseen ja sijoille 2-6 sijoittuneet joukkueet pelaavat pudotuspelien ensimmäisessä vaiheessa, jota kutsutaan nimellä “Round of 16” (vaikka mukana on vain 12 joukkuetta). Myös lohkojen C ja D kaksi parasta ottavat yhteen esikarsinnassa, jonka voittajat täydentävät pudotuspelien ensimmäisen vaiheen, johon kuuluu siis 12 joukkuetta.
Pudotuspelien ensimmäisen vaiheen voittajat etenevät puolivälieriin A ja B lohkon voittajien kanssa, jonka jälkeen pudotuspelit jatkuvat normaaliin tapaan.
Turnauksen kaikissa vaiheissa, lohkoissa, esikarsinnassa ja pudotuspeleissä pelataan vastakkain kahdesti, kerran kotona ja kerran vieraissa. Ainoat ottelut, joissa voittaja ratkaistaan yksittäisessä kohtaamisessa, ovat finaali ja pronssipeli. Finaalin ja pronssipelin ottelupaikat päätetään jo ennen turnauksen alkua.
EHF Champions Leaguella on menestyksekäs ja tarunhohtoinen historia. Se perustettiin vuonna 1956, alkuperäiseltä nimeltään European Cup. Nykyisellä nimellään EHF Champions League on tunnettu vuodesta 1993.
Ensimmäisen seurajoukkueiden “Euroopan mestaruuden” voitti Dukla Praha vuonna 1957 ja seuraavat mestaruudet menivät Saksaan, Ruotsiin, Tshekkeihin, Romaniaan, Neuvostoliittoon ja Jugoslaviaan aina 1990-luvulle saakka.
Uusia tuulia Eurokentille toi kuitenkin Barcelona Handball, joka vei mestaruuden vuonna 1991. Kun kilpailu uudelleennimettiin EHF Champions Leagueksi kaudelle 1993-1994, espanjalaisjoukkueet voittivat seuraavat kahdeksan mestaruutta. Vaikka Barcelona johti Espanjan esiinmarssia, menestystä pääsivät maistamaan myös Portland San Antonio, TEKA Santander ja Elgorriaga Bidasoa.
Barcelona on ollut myös vuosituhannen vaihteen jälkeen menestyksekäs, joskaan ei aivan yhtä dominoiva kuin 90-luvulla. Jalkapallojoukkue FC Barcelonan kanssa samaan yleisseuraan kuuluva Barcelona Handball on vuonna 2019 edelleen Euroopan menestynein seurajoukkue yhdeksällä mestaruudellaan.
Hyvänä kakkosena Barcelonan takana tulee saksalainen VfL Gummersbach, jolla mestaruuksia on viisi. Edellisestä mestaruudesta on kuitenkin aikaa, sillä se tuli vuonna 1983. THW Kiel puolestaan on napannut kolme voittoa 2007, 2010 ja 2012. Saksalaisten uusi kulta-aika sijoittui 2010-luvun taitteeseen, kun myös HSV Hamburg ja Flensburg-Handewitt voittivat Mestarien liigan.
Viime vuosina Pohjois-Makedonian RK Vardar on hallinnut Euroopan kenttiä, voittaen mestaruuden vuosina 2017 ja 2019. Joukkue sijoittui neljänneksi vuonna 2018 ja nimi kannattaa pitää mielessä suunnitellessaan vedonlyntistrategiaa käsipalloon.
EHF Cup on toisiksi arvostetuin seurajoukkueiden kansainvälinen turnaus.
Parhaiden eurooppalaisten joukkueiden pelatessa Mestarien liigaa, ottavat seuraavaksi parhaat toisistaan mittaa EHF Cupissa. Systeemi vertautuu käytännössä täysin jalkapallon Mestarien liigaan ja Eurooppa-liigaan. EHF Cupia ovat dominoineet saksalaisseurat: vuoteen 2019 mennessä edellisestä 16 tittelistä Saksaan on mennyt 15. Koko kilpailun olemassaolon aikana saksalaiset ovat voittaneet 24 kertaa, kun kaikki muut joukkueet yhteensä ovat napanneet 14 mestaruutta.
EHF Cup koostuu kolmesta vaiheesta: karsinta, lohkovaihe ja pudotuspelit.
Yhteensä 64 joukkuetta osallistuu karsintavaiheeseen, edellisen kauden kanssalisten sarjojen sijoitusten perusteella. Joukkueista 32 aloittavat ensimmäisellä karsintakierroksella ja voittajat jatkavat toiselle kierrokselle, jossa odottavat korkeammin rankatut 16 joukkuetta. Myös toiselta kierrokselta jatkoon selviää 16 joukkuetta, jotka saavat jälleen vastaansa 16 korkeammin rankattua joukkuetta karsintojen kolmannella kierroksella. Kolmannen kierroksen joukkueet ovat yleensä suurista käsipallomaista, kuten Saksasta, Ranskasta, Tanskasta tai Espanjasta. Kaikki karsintavaiheen ottelut pelataan kaksiosaisena pudotuspelinä, yksi peli kotona ja yksi vieraissa.
Viimeisen karsintavaiheen 16 voittajaa etenevät lohkovaiheeseen, jossa joukkueet jaetaan neljään neljän joukkueen lohkoon. Lohkovaiheessa pelataan kaksinkertainen sarja ja lohkovoittajat etenevät lopputurnaukseen, kuten myös kolme parasta lohkokakkosta.
Yksi joukkueista valitaan lopputurnauksen eli Final 4 järjestäjäksi. Jos järjestäjäksi valittu voittaa lohkonsa, pääsee se automaattisesti lopputurnaukseen eli välierään. Vähiten pisteitä kerännyt lohkokakkonen jää rannalle ja loput kolme välieräpaikkaa ratkotaan kolmessa puolivälieräparissa.
Final 4 lopputurnaus pelataan yhden viikonlopun aikana. Kerrasta poikki–menetelmällä etenevässä turnauksessa pelataan ensin yksiosaiset välierät ja seuraavana päivänä finaali sekä pronssipeli.
Lopputurnauksen isännöinnistä on ilmiselvästi etua, sillä kolme viidestä edellisestä turnauksesta on mennyt isäntäjoukkueen nimiin (vuoteen 2019).
Kilpailu perustettiin vuonna 1981 ja se tunnettiin nimellä IHF Cup vuoteen 1993 saakka. Cupia pelattiin pudotuspelinä aina vuoteen 2012 saakka, jolloin se yhdistyi EHF Cup Winners’ Cupin kanssa. Tämän jälkeen mukana on ollut myös lohkovaihe.
Vaikka saksalaisjoukkueet ovat dominoineet turnausta, yksikään joukkue ei ole voittanut enempää kuin neljä mestaruutta (vuoteen 2019 mennessä). Viime vuosina Frisch Auf Göppingen ja THW Kiel ovat voittaneet useamman tittelin.
VfL Gummerbach, todellinen takavuosien kestomenestyjä, oli myös ensimmäinen EHF Cup voittaja. Vuoden 1982 finaalissa kaatui Jugoslavian Zeljeznicar Sarajevo.
Joka toinen vuosi järjestettävät käsipallon MM-kisat ovat sekä miesten että naisten käsipallon arvostetuin kansainvälinen turnaus.
Kisat järjestetään eri maissa, joskus myös jaettuna kahden maan kesken. Ranska on miesten menestyksekkäin maajoukkue kuudella kultamitalillaan.
Käsipallon MM-kisoihin on monia reittejä. Isännälle tai isännille myönnetään kisapaikka automaattisesti, kuten myös hallitsevalle mestarille sekä Euroopan mestarille. Myös parhaat joukkueet Afrikan, Aasian ja Amerikkojen mestarit pääsevät kisoihin automaattisesti. Euroopan muut maajoukkueet karsivat paikasta MM-kisoihin ja lisäksi käytössä on usein “villi kortti”, jolla lajiliitot voivat nostaa joukkueen tai joukkueita mukaan 24 maan turnaukseen.
Viime aikoina MM-kisoissa on pelattu ensin neljässä kuuden joukkueen lohkossa, jossa jokainen kohtaa toisensa kerran. Kolme parasta etenee jatkosarjaan, jossa kaksi kuuden lohkoa pelaavat jälleen keskenään kerran. Lohkojen kaksi parasta etenevät välieriin.
Vaikka tie turnauksessa nousisi pystyyn, pelit jatkuvat silti. Sijoitusottelut pelataan jokaisesta sijasta, joten neljä heikointa kamppailevat sijoista 21-24, viidenneksi tulleet sijoista 17-20 ja neljänneksi sijoittuneet pelaavat loppusijoituksista 13-19. Vastaavalla kaavalla pelataan loputkin sijoitusottelut aina välierissä hävinneiden pronssiotteluun saakka.
Ensimmäiset käsipallon MM-kisat pelattiin Saksassa vuonna 1938. Isäntämaa voitti turnauksen vain hieman ennen toisen maailmansodan puhkeamista. Sodan takia MM-kisat pantiin jäihin, kunnes normaaliin päiväjärjestykseen palattiin Ruotsissa 16 vuotta myöhemmin. Myös tuolloin kisaisännät voittivat mestaruuden.
Turnaus järjestettiin jälleen neljä vuotta myöhemmin, jonka jälkeen intervalli vaihdettiin kolmeen vuoteen. Vuonna 1970 palattiin jälleen joka neljäs vuosi järjestettäviin kisoihin, kunnes 1993 otettiin käyttöön nykyinen malli, jossa käsipallon MM-kisat pelataan joka toinen vuosi.
Käsipallon MM-kisoja ovat läpi historian dominoineet eurooppalaiset joukkueet. Kesti vuoteen 2015, että mitalisija meni Euroopan ulkopuolelle, kun isäntämaa Qatar onnistui nappaamaan pronssia.
Ranska on ollut viime vuosina MM-kisojen kestomenestyjä, voittaen mestaruuden 2009, 2011, 2015 ja 2017. Kuudella mestaruudellaan Ranska on turnauksen menestynein joukkue vuoteen 2019 mennessä. Tanska voitti ensimmäisen MM-kullan vuonna 2019, jakaessaan kisaisännyyden Saksan kanssa. Kisaisännyys jaettiin ensimmäistä kertaa ja hyvien kokemusten jälkeen samalla kaavalla jatketaan vuonna 2023, kun Ruotsi ja Puola isännöivät käsipallon MM-kisoja. Vuoden 2021 kisat pelataan Egyptissä.
Käsipallo on esiintynyt Olympialaisissa monissa muodoissa. Ulkokäsipallo oli lajina jo 1936 Berliinin Olympialaisissa, mutta visiitti jäi lyhyeksi. Se nähtiin jälleen samassa muodossa ulkopelinä Helsingissä 1952, joskin vain näytöslajina. Nykyisen kaltaisena sisälajina käsipallo on ollut mukana Olympialaisissa vuodesta 1972 miesten puolella ja 1976 myös naisissa.
Vuoden 2020 Tokion Olympialaisissa käsipalloturnaukseen osallistuu 12 miesten ja 12 naisten joukkuetta. Isäntäjoukkue on automaattisesti mukana ja lisäksi paikan saavat MM-kisojen voittaja, Pan American Gamesin voittaja eli Amerikoiden mestari, Aasian ja Afrikan karsintasarjojen voittajat, Euroopan mestari sekä kuusi IHF karsintaturnauksen parasta joukkuetta.
Turnauksessa pelataan yksinkertainen lohkovaihe, jonka jälkeen pudotuspeleissä edetään puolivälierävaiheesta lähtien normaalisti aina finaaliin saakka.
Ehkä hieman yllättäen Olympialaisissa ei yksittäinen joukkue ole noussut selkeästi yli muiden, ei miehissä eikä naisissa. Miesten turnauksessa on ollut yhdeksän eri voittajaa, joista neljä (Ranska, Neuvostoliitto, Kroatia ja Jugoslavia) on voittanut kahdesti.
Naisissa hajonta on lähes yhtä suurta, kun vain Tanskan kolme peräkkäistä kultaa vuosien 1996 ja 2004 välillä nostavat juutit ykköseksi.
Edellisissä Olympialaisissa Tanska vei niukasti kultamitalin Ranskan nenän edestä PSG Handballin Mikkel Hansenin johdolla, kun naisissa puolestaan Ranska koki karvaan tappion Venäjälle.
Suomessa käsipallo ei ole saavuttanut suurta kansansuosiota, mutta joillain paikkakunnilla se on kuitenkin ykköslaji. Monelle käsipallo on kuitenkin tuttu lähinnä vuosittaisista teksti-tv:n hassutteluotsikoista, kun maan kärkiseurat Dicken ja Cocks kohtaavat.
Käsipallon SM-Liigassa on ollut parhaimmillaan 12 joukkuetta, mutta tällä hetkellä sarjaa pelataan kahdeksan joukkueen voimin. Runkosarjassa pelataan ensin kaksinkertainen sarja, jonka jälkeen sijoilta 1-4 siirrytään ylempään jatkosarjaan ja sijoilta 5-8 alempaan jatkosarjaan.
Jatkosarjassa pelataan jälleen kaksikertainen sarja. Ylemmän jatkosarjan kaksi parasta joukkuetta etenevät suoraan välierävaiheeseen ja kaksi seuraavaa pelaavat puolivälieräsarjan paras kolmesta menetelmällä alemman loppusarjan kahta parasta joukkuetta vastaan. Voittajat etenevät välieriin, jossa pelataan paras viidestä.
Kaudella 2019–2020 ei käsipallon SM-liigasta voi pudota, mutta liittohallituksen päätettävissä on, mitkä joukkueet saavat hakea lisenssiä kaudelle 2020–2021.
Suomessa on pelattu käsipalloa virallisesti vuodesta 1943 lähtien, jolloin käynnistyi SM-sarja. Turun Palloseura oli ensimmäinen virallinen käsipallon Suomen mestari. SM-Liiga perustettiin vuonna 2010 ja sen ensimmäisen mestaruuden voitti Kauniaisten HC West. Nykyään käsipallon pääsarjan joukkueista suurin osa tulee Uudeltamaalta ja Helsingin seudulta.
Vanhimmat ja perinteikkäimmät seurat ovat turkulainen Åbo IFK, joka on perustettu vuonna 1908 sekä Hangon HIK, perustettu 1903. Käsipallo on ollut suosittua lähinnä ruotsinkielisillä rannikkoalueilla, mutta on nykyään saanut jalansijaa myös muualla.
Suomalaisen käsipallohistorian menestyksekkäin joukkue on Raaseporin BK-46, joka vei kulta-aikanaan 20 mestaruutta, kuusi hopeaa ja neljä pronssia. SM-Liigan aikakaudella kiistaton ykkönen on puolestaan ollut Riihimäen Cocks, jolla mestaruuksia on 11 – joista seitsemän peräkkäistä vuodesta 2012 lähtien.
Riihimäen Cocks jatkaa menestyskulkuaan käsipallon SM-liigassa, eikä haastajaa ole näköpiirissä. Cocks on vienyt seitsemän mestaruutta putkeen. Helsingin Dicken on viime aikoina pistänyt vahvasti kampoihin, mutta Cocks on vielä toistaiseksi ollut liian kova pala purtavaksi.
Cocks osallistuu myös Mestarien liigaan, jossa se saa vastaansa kivikovia joukkueita Euroopasta. Suomalaisten menestys Eurokentillä ei ole ollut kaksista, kun vastassa ovat olleet Euroopan ammattilaisjoukkueet. Suomen käsipallon SM-liiga on rankingissa vasta sijalla 24., joten kylmää kyytiä on odotettavissa vastaisuudessakin.